Mikä on IBD?
Tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD (inflammatory bowel disease) on hyvin yleinen ruuansulatuskanavan sairaus kissoilla. Se voi esiintyä koko ruuansulatuskanavassa (mahalaukusta paksusuoleen) tai pelkästään osassa sitä (esim. pelkkä ohutsuoli).
IBD:n oireisiin voi kuulua laihtumista, ruokahalun muutoksia, oksentelua, ripulia tai ummetustaipumusta tai mitä tahansa kombinaatioita näistä oireista. Oire voi olla niinkin lievä kuin ”normaalien” karvapallo-oksennusten lisääntyminen. Vaikka karvapallojen oksentaminen tietyssä määrin kuuluu kissan normaaliin ruuansulatuskanavatoimintaan, voi taustalla ollakin IBD; IBD:n takia ruuansulatuskanava ei toimi normaalisti ja se altistaa karvapallojen muodostumiselle. Epäilys herää usein silloin, jos karvapallojen oksentelu on lisääntynyt, tai jos lyhytkarvainen kissa oksentelee suhteellisen usein karvapalloja. ”Normaali” oksentelufrekvenssi pitkäkarvaisella tai ahkerasti muita(kin) peseävällä kissalla on kerran kahdessa kuukaudessa. Normaalikarvainen, terve kissa oksentaa maksimissaan 2-3 kertaa vuodessa.
IBD:n tausta on usein allerginen. Lievimpänä muotona se alkaa ruoka-aineyliherkkyytenä. Jatkuva antigeenistimulaatio ruuansulatuskanavassa (ruokien proteiinit eli ns. vierasaineet, joihin elimistö reagoi) johtaa pikku hiljaa etenevään immunologiseen tulehdusprosessiin. Myös autoimmuunisesti muodostuva tulehdusprosessi on yleinen taustasyy. Siinä elimistö alkaa jostain syystä pitää suolistoa vieraana materiaalina ja alkaa puolustaa itseään sitä vastaan, mikä johtaa tulehdusprosessiin suolistossa.
IBD:ssä ruuansulatuskanavan seinämään kertyy tulehdussoluja (lymfosyytiset ja plasmasyyttiset tai eosinofiiliset valkosolut), minkä seurauksena mahalaukun tai suolen seinänä paksuuntuu. Kun seinämä on paksuuntunut, on suolen normaali liike, ns. peristalttinen eli suolen sisältöä eteenpäin vievä liike, heikentynyt ja hidastunut eikä tavara liiku suolistossa normaalisti. Tai jos mahalaukku on tulehtunut, se ei tyhjene normaalisti. Näistä syistä kissalla esiintyy oksentelua. Ja voi esiintyä ajoittaisia ripuleita tai ummetustaipumusta. B12-vitamiinin imeytyminen voi olla heikentynyttä, samoin proteiinien. Siksi veren proteiini- ja B12-vitamiinitasot voivat olla matalat.
IBD altistaa haima- ja sappitietulehdukselle. Ns. triadiitissa on tulehtuneena suoliston lisäksi haima ja sappitiet sekä maksa.
Lievimmillään tulehduksellinen suolistosairaus pysyy kurissa tiukalla allergiaruokavaliolla. Harvoin kuitenkaan päästään diagnoosiin niin aikaisessa vaiheessa, koska kissalla ei silloin ole vielä niin selkeitä kliinisiä oireita, että hakeuduttaisiin eläinlääkäriin.
Edetessään tila ei hoidu ilman tulehdusta lievittävää lääkehoitoa. Yleisimmin taudin hoitoon tarvitaankin lääkehoitoa. Jos tilaa ei hoideta, tulehdusprosessi etenee. Edetessään IBD voi ajan myötä muuntua pahanlaatuiseksi muodoksi, lymfoomaksi, joka on imosoluperäinen kasvainsairaus.
Diagnoosiin saamiseksi tarvitaan koepalat ruuansulatuskanavasta. Koepalat otetaan leikkauksessa (ns. full thickness eli kaikki seinämän kerrokset). IBD:tä ja lymfoomaa ei voida erotaa toisistaan ilman koepaloja.
Tulehdusreaktiota hillitsevän lääkehoidon lisäksi IBD:n hoidossa käytetään myös tarvittaessa muita lääkkeitä. Jos suolen seinämä on voimakkaasti paksuuntunut ja sen takia suolen peristalttinen liike hyvin huonoa, tai jos mahalaukku ei tyhjene normaalisti, voidaan käyttää peristaltiikan parantajia (metoklopramidi tai prukalopridi). Jos oksentelu on voimakasta, voidaan hoidon alkuvaiheessa käyttää oksentelunestolääkkeitä (maropitantti tai ondansetroni). Omega-3-rasvahappojen ja maitohappobakteerivalmisteiden käytöllä voidaan saada hyötyä. B12-vitamiinipistoksia annetaan, jos veren B12-vitamiinitaso on alhainen. Jos tilaan liittyy haima- tai sappitietulehdus, ne hoidetaan asianmukaisesti.
Eläinlääkäri Teija Immonen
MANZCVS Medicine of Cats
Kissaklinikka Felina
Klinikan johtaja
Yleisimmät näkyvät oireet
Oireita voi olla yksi tai useampia.